*

Hannu K. Taskila Suomi - Pohjois-Suomi - ja Oulu nousuun!

Suomen hyvinvointi päätöksessään?

Suomen hyvinvointi päätöksessään? 

Ovatko Pohjoismaisen "markkinasosialismin" ns. hyvinvointivaltion päivät Suomessa kuoleman kurvassa, siis epävarma tulevaisuudestaan ja jatkuvuudestaan.

Viime sotiemme jälkeen Suomalaiset ovat tavoitelleet pohjoismaista elintasoa. Sinne nouseminen on ollut monille raskas sekä vaatinut kansalta nukkaa rahankäyttöä. Kulutuksen suhteen kansalaisten oli pakko ylläpitää tarkkaa talouden pitoa. Sodat olivat asia erikseen. Nuukuuteen ja työteliäisyyteen sodanjälkeiset 20 - 40 -luvulla syntyneet sukupolvet olivat pakotetut.

Sodan aikana sekä sodan jälkeen he jotka näkivät tulevaisuutensa maassamme epävarmaksi, siirtyivät sodan ajaksi pois. Sodan aiheuttamien syiden vuoksi jotkut lähtivät poliittisista tai muista turvallisuussyistä pakolaisiksi. Satojatuhansia kansalasisistamme joutui kansantaloutemme pettäessä 50 - luvun rakennemuutosongelmien aiheuttamien ajoittaisten ja pitkäaikaisten työttömyysjaksojen kourissa lähtemään maastamme.

Viisikymmentäluvulla Australia markkinoi maataan saadakseen valkoista kansakuntaa valtavan kokoisen maa-alan vähähäävälikseen liittovaltioon. Pelättiin aasialaisten maahan päästessään syrjäyttävän sen valkoisen kansakunnan asujaimiston kuten he itse olivat 1600 luvusta lähtien alkaneet syrjäyttää alkuperäiset yli 40 000 vuotta sitten maanosan asuttamisen alkaneet asukkaat. Australia lienee onnistunut valkoisen maan pyrkimyksissään. Nykyisinkin maahanmuuton seula on tarkan kontrollin alla tässä v. 2012 25 miljoonaisessa asukaan kansakunnassa joka asuttaa Euroopan kokoista mannerta.

Yhteiskunnan tuki 50 - 60 luvulla Suomessa rahattomuuteen joutuneille oli mitätön nykypäiviin verrattuna. Kymmenet tuhannet syrjäseutujen kansalaisemme joutuivat lähtemään parempien elinehtojen perässä vieraisiin maihin siirtolaisiksi. Osa nuorisosta 50–60 luvulla lähtivät läntiseen naapurimaahan parempien olojen houkuttamana. Volvon omistaminen oli monille kiihdykkeenä. Suomalaisten syntyvyys alkoi vähentyä 60- luvulla pillerien ansiosta.

Näissä sotien jälkeisissä sekavissa lakkojen sekä devalvaatioiden myllertämissä talousoloissa, joissa ristiriita työväen ja talouselämän välillä poliittisista syistä oli suuri, elettiin. Rakennettiin teitä, uudistaloja, kaupunkeja sekä teollisuutta. Ajettiin suuria palkankotkotuksia sekä politiikkaakin lakkojen avulla. Vallitsi hintojen sekä lakkojen avulla ajettujen palkkojen korotusten kilpailukierre. Ylikorkeita kustannusten korotuksia vientimarkkinoiden suhteen tasoitti heikon markan arvon aleneminen sekä lopulta markan roimat devalvaatiot. Poliitikot ja ammattiliitot taas pääsivät aina devalvaation jälkeen työmarkkinoilla kiistelemään työnantajaliittojen kanssa ja jatkamaan etujen vaatimista ja tinkimistä uudelta alemmalta tasolta. Keskimäärin Suomen talous parsi asemiaan. Sodanjälkeinen asemamme oli talouden ja maailmansodan jälkeisessä poliittisessa tilanteessa varsin kaksijakoinen. Niissä hankalissa poliittisissa ja kaupallisissa oloissa voidaan jäljestäpäin katsoen kotoisten politiikkojen onnistuneen luomaan siedettävää tasapanoa ja elintasoa parantavaa ulkopolitiikkaa. Pohjoismainen - siis Ruotsin taso palkoissa saavutettiin 70- luvun loppupuolella.

Seuraava kahdeksankymien vuosikymmen elettiin huolettomana työskennellen. Talous pyöri. Luultiin tullun liian äveriääksi. Johdettiin ja ajettiin Suomi suureen kupla- ja kasinotalouteen. Ajettiin EU- ja Euro-liitynnän toivossa ja vaatimuksesta vakaan markan politiikkaa. Neuvostoliitto romahti. Kupla räjähti. Sen seurakusena talous romahti. Menetettiin pankit. Menetettiin paljon kehityskelpoista teollisuutta ja muuta elinkeinotoimintaa joko myynnillä valuuttavelkojen maksuun tai konkursseihin. Markka kellumaan ja devalvoitiin. Yrittäjät ja muut valuuttavelalliset joutuivat suuriin vaikeuksiin, konkursseihin ja elinkautiseen "velkavankeuteen".

Yhdeksänkymmenluvulla Suomi pystyi nousuun. Oli myyty teollisuutta ja pankit. Oli saatu EU- jäsenyys ja markan vaihdolle euroon Suomelle kohtalaisen hyvä vaihtosuhde. Bittitalous alkoi nousta. Nokia ja kännykät nousivat lentoon amerikkalaisella rahalla. Bittitulojen katveessa ikään kuin huomaamattamme menetimme loppujakin ns. vanhanaikaisista elinkeinoista, kuten metsä- ja selluteollisuudesta, metalliteollisuudesta, maataloudesta, elintarviketeollisuudesta, kaivos- ja mineraaliteollisuudesta muun muassa. Katsottiin, että oli halvempaa ostaa muualta. Huomaamatta jäi, että millä ostot maksetaan. Nokian ja muun elektroniikan hyvä vientikauppa kattoi ostoja aikansa - siihen saakka kun Nokia-kännykkä romahti.

Vuosiluvun 2000 alkupuolesta alkaen elettiin velaksi. Uusi hallitus 2015 toukokuun 29. alkaen havahdutti siihen, että taloudessa on paljon korjattavaa. Suomen kansallisen tuotannon vientiarvo ei läheskään riittänyt kattamaan ulkomaista tuontia.

Pohjoismaissa ja Suomessa ylläpidetty demokratia ja ns. markkinasosialismin kaltainen hyvinvointi vaatii kansainvälisesti verrattuna erittäin hyvän talousperustan.

Kuluvan vuoden ratkaisut, sekä kuluva hallituskausi Suomen taloudessa tulevat näyttämään sen; lähteekö ns. Pohjoismaisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi tarvittava vahva kansallinen talous kehittymään maassamme kasvavaan suuntaan, vai johtaako kansallinen kyvyttömyys ratkaista ongelmat maamme vuosikymmenien pituiseen taloudelliseen alamäkeen.

 

Hannu K. Taskila

eMBA

Oulu

http://hannu-k-taskila.fi


23. tammikuuta 2016

www.hannu-k-taskila.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat