TAOUDEN AVAINKYSYMYS RIITTÄVÄN SUURI TYÖLLISYYS
TAOUDEN AVAINKYSYMYS RIITTÄVÄN SUURI TYÖLLISYYS
Ammattiliittojen tukeman sosiaalidemokratian sekä ammattiyhdistystoiminnasta politiikkaan tulleen Antti Rinteen viiden puolueen hallituksen tie on alkutaipaleella.
Lähdetään rakentamaan edelleen heikolle suomalaiselle talouspohjalle varsin vasemmistolaista politiikkaa. Taloudellista perusasiaa suomalaisessa politiikassa, jota hallitsevat puolueet ovat tahtoneet kannattajiensa pitämiseksi noudattaa, ei olla korjaamassa nytkään.
Perusongelma kymmeniä vuosia on ollut, että keskimäärin monien kymmenien vuosien aikana on syöty enemmän kuin on tienattu. Talous ei ole kestänyt harjoitettua politiikkaa.
Eroa tulojen ja menojen välillä on paikattu sekä ulkomaista velkaantumista tasapainotettu myymällä jatkuvasti yhteiskunnan tai muiden omistamaa kotimaista omaisuutta. Niin tässäkin budjetissa reippaasti tehdään, kuten myös edellisen hallituksen budjetissa tehtiin.
Suurin Suomen ja suomalaisen kansan uhka ja ongelma on vähäinen ja aleneva syntyvyys. Tähän on haettu nykyelämän katsomuksen mukaisia ratkaisuja. Mielestäni syntyvyyden lisääminen nykyoloissa vaatii että kotitalouksiin saadaan yhteiskunnan tuella kotiavustaja (piika, tai renki) joka päivittäin hoitaa kodissa tarvittavat tehtävät ja työt, kun lapsien vanhemmat ovat ansiotyössä tai rakentamassa tulevasuutaan opiskelemalla.
Suomalaisen talouden kehittyminen vaatii sen että Suomalaiset, sekä suomessa yritykset toimivat ja tuottavat kansakunnan elättämiseen kansakunnalle riittävästi varoja, kehittyvät ja pysyvät suomalaisina.
Paljon hyvää taloudellista pohjaa on menetetty ja myyty. Myyntihalut jatkunevat koska edelleen monet kotimaiset toimijat näkevät että mieluimmin yritys myydään kun haluttaisiin tai pystyttäisiin pitämään kotimaisissa käsissä.
Suomesta taloudellista toimintaa sekä taloudellisia pääomia, kuten maamme maaperän mineraalit, on yhteiskunnan toimesta myyty ja jopa lahjoitettu ulkomaiseen omistukseen ja hallintaan.
Talouden avainkysymys on että hyvä kannattava sekä riittävän suuri työllisyys hyvän talouskehityksen ohella olisi pysyvää. Erittäin tärkeää myös on että taloudelliset kotimaiset toimijat suurimmaksi osaksi olisivat ja pysyisivät kotimaisissa käsissä. Kotimaisen talouden reunaehdot poliittisin toimin tulisi asettaa raameihin joilla edellytyksillä kotoinen talous pystyisi kehittymään riittävän suureksi kotimaassa sekä vahvaksi kansainvälisiksi toimijoiksi.
Antti Rinne on asettanut Suomen talouden kehityksen ja ehkä mahdollisesti myös poliittisen tulevaisuutensa ammattiliittojen varaan. Hänellä lienee vahva usko siihen että ammattiliitot hänen pääministerikaudellaan joustavat ja myöntyvät häntä tukeakseen työnantajien vaatimuksiin. Myöntyvät niin että vaadittava vähimmäistyöllisyysasteen tavoite pian saavutetaan ja että kansakunnan elinkeinotoiminta sekä vienti jatkuvat ja lähtevät mahdollisesta taantumasta huolimatta vahvaan nousuun.
Hannu K. Taskila
eMBA
”Antti Rinne on asettanut Suomen talouden kehityksen ja ehkä mahdollisesti myös poliittisen tulevaisuutensa ammattiliittojen varaan. Hänellä lienee vahva usko siihen että ammattiliitot hänen pääministerikaudellaan joustavat ja myöntyvät häntä tukeakseen työnantajien vaatimuksiin. Myöntyvät niin että vaadittava vähimmäistyöllisyysasteen tavoite pian saavutetaan ja että kansakunnan elinkeinotoiminta sekä vienti jatkuvat ja lähtevät mahdollisesta taantumasta huolimatta vahvaan nousuun.”
Tämän voisi kiteyttää niin että avainkysymys suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymiselle ja kehittymiselle on siinä että syöntekijöiden työmarkkinajärjestöt löytävät yhteisen sävelen sekä toistensa, että työnantajien järjestöjen kanssa.
Ilman tämän edellämainitun tavoitteen toteutumista ja siitä seuraavia kikyjä, eli palkkojen sopeuttamista vallitsevaan taloustilanteeseen, tuotettujen tarvikkeiden kilpailukykyyn vientimarkkinoilla, sekä työllisyystilanteeseen, eli työllisten ja työttömien määrään, hyvinvointi ja hyvinvointivaltio nimeltä Suomi ovat uhattuina.
Juha Sipilä yritti kovasti viine vaalikaudella saada tätä kehitystä vauhtiin, mutta törmäsi ammattiyhdistysliikkeiden vastarintaan, siihen työntekijäjärjestöjen periaatteeseen että saavutetuista eduista ei luovuta ja yleiseen epäluuloisuuteen hallituksen ja työnantajajärjestöjen tavoitteita kohtaan.
Toisaalta on varsin ymmärrettävää että toimitusjohtajien mahtavat palkat ja työntekijöiden työn tulosten siirtyminen yritysten veronalaisten tilien sijasta verottajalta turvaan ulkomailla sijaitseviin veroparatiiseihin, ei ole omiaan herättämään työntekijöiden, eli ammattiliittojen luottamusta työnantajien ja hallituksen vilpittömiin tarkoitusperiin.
—————-
Uudistukselle on siis tarvetta, mutta vastarintaa on ja oikeutettua epäluottamista. Ne estivät Sipilän, kokoomuksen ja sinisten hyvät pyrkimykset viime vaalikaudella.
Kansa palkitsi Sinisten ja Sipilän kovat ja hyvät ponnistelut viime vaalikaudella tarjoamalla vaalitappion karvasta kalkkia. Kokoomus selvisi kouin koira veräjästä taas tälläkin kertaa. Kenties se johtuu siitä ettei rikkailla ihmisillä ole juuri vaihtoehtoa, pitää äänestää kokoomusta, vaikka rikkaille ja hyväpalkkaisille tarjottiin viine vaalikaudella samaa karvasta kikyä kuin köyhille ja pienipalkkaisille ja kaikille muillekin.
————–
Nyt on Antti Rinteen vuoro yrittää samaa mitä Sipilä yritti viime vaalikaudella, taas uutta kikyä, vaikka sen nimi on nyt ehkä joku muu.
Ainakin Antti on tehnyt parhaansa yrittääkseen etukäteen, siis ennen niitä kikyjä, tehdä itsensä suosituksi.
Saa nähdä käykö Antille kuten Sipilälle, eli suosio laskee pohjalukemiin kun hän yrittää tehdä mitä pitää, eli pelastaa Suomen parantamalla kilpailukykyä, mikä on ainut tie SDP:n vaalilupauksien lunastamiseen lisääntyvistä työpaikoista ja kaikesta siitä hyvästä jotka hankitan niillä rahoilla jotka tulevat hyvän työllisyyskehityksen seurauksena.
Ilmoita asiaton viesti
”…toimitusjohtajien mahtavat palkat ja työntekijöiden työn tulosten siirtyminen yritysten veronalaisten tilien sijasta verottajalta turvaan ulkomailla sijaitseviin veroparatiiseihin, ei ole omiaan herättämään työntekijöiden, eli ammattiliittojen luottamusta työnantajien ja hallituksen vilpittömiin tarkoitusperiin.”
Siinäpä se! Miten tämä solmu avataan? Kun oltiin markka-ajassa, tämä
ratkesi helposti yhdellä ilmoituksella. Olihan siinä pulmansa, mutta kokonaisuutena asiat hoituivat. Lipposen ohje oli, että eurossa pitää oppia elämään. Nyt sitä on harjoiteltu ja harjoitellaan eteenkin päin. Tulokset vain ei kovin innosta. Pitäisi vetää samaan suuntaan. Se vain ei tunnu mielekkäältä, jos kaikki eivät siihen osallistu. Mitä pitäisi tehdä?
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä pitäisi tehdä.”
Varmaan pitää opetella lisää, kunnes se homma osataan.
Toki kaikilla, tai ainakin lähes kaikilla,.politikoilla on se tieto mitä pitäis teherä, mutta sitä ei tieretä miten sen jälkeen pysytään vielä jatkossa päättämässä asioista.
Sanoisin näin että onhan osa päättäjistä tyhmiä tai luikureita, mutta niin on aina, se on kuin luonnonlaki. Tärkein homma olisi kuitenkin siinä että se luottamus saataisiin syntymään jolla ne oikeat temput voitaisiin toteuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitän kommenteista Arto Vihavainen, Erkki Laitinen, ja lukusuosituksesta Seppo Leskinen. Tullaan näkemään miten tällainen hallitusrakennelma käytännössä toimii, sekä millaisia tuloksia se tuottaa.
Ilmoita asiaton viesti